keskiviikko 13. helmikuuta 2019

Hyvää Ystävänpäivää !

Hyvää Ystävänpäivää toivottelee karvakamut :)

Meidän talouteen ei mitään erikoista tällä hetkellä kuulu. Näädät elelee sovussa parhaina kavereina. Näin ystävänpäivän alla muistaa taas sen, miten hyvä päätös toisen fretin hankkiminen oli. Sen tajuaa vasta sitten, kun näkee kaverukset aina nukkumassa kasassa toisiaan lämmittäen, pesemässä toisten korvia ja turkkia ja leikkimässä leikkejä joita ihminen ei koskaan korvaa. Tietenkin joskus käy niinkin, ettei uusi tulokas kertakaikkiaan tule toimeen vanhan kanssa. Onneksi meillä näin :)

Milo näki tässä muitakin kavereitaan, kun Rosmo ja Saastamoinen oli meillä taas hoidossa 5 päivää. Niidenkin yhteiseloa on ilo katsella. Vaikka välissä olisi pitkä aika, ettei fretit oo nähneet, ne muistaa toisensa ja nukkuu yötkin kasassa. Hoidon ajan Iinu toki oli erikseen, koska ei oikein ole näitä kavereita hyväksynyt edelleenkään, vaikka ihan pientä edistystä näytti olevan tullut viimekerrasta.

Vaikka kuinka vannoin, että näyttelytaukoa tulee, niin taashan sitä ollaan lauantaina matkaamassa Valentine frettinäyttelyyn Akaalle :D Onneksi ei pitkä ajomatka ole, meiltä noin 40min. Tilan ahtaus hieman jännittää, kun osallistujamäärääkin nostettiin alkuperäisestä. Ollaan kerran aiemmin oltu Valentinessa samalla näyttelypaikalla, ja silloinkin oli kyllä TOOSI tiivis tunnelma. Toisaalta se on kyllä kivakin, tulee juteltua enemmän ihmisten kanssa, kun kaikki on ihan vieressä.
Ja TÄMÄN näyttelyn jälkeen tosiaan tulee näyttelytauko väkisinkin, kun seuraavat näyttelyt on vasta alkukesästä.




Milon lonkka on ollut oireeton sitten viime kerran, mikä on tietysti hyvä juttu. Viimeistään kesällä pitäis varmaan kuvauttaa se samalla, kun on Iinun rokotus. Yksi asia tässä ärsyttää, nimittäin frettien nirsoilu luullista lihaa kohtaan ! Melkein koko talvi on painittu asian kanssa. On koitettu "nälkälakkoa" (muuta ei tipu ennenkun kaulat/siivet/selkäranka alkaa maistua), mutta siinäkin kolmannen päivän jälkeen alkoi jo säälittää niin paljon, että sorruin. (Fretit kerjäsi pakastimen edessä ruokaa ja raapi pakkasta, kaulat löyty aina kuivettuneena jemmoista) Nyt on menossa taas uusi kokeilu, toinen päivä pelkillä kauloilla, ja tuollahan ne näytti huoneessa piiloissa lojuvan. Ennen varsinkin kaulat oli noiden herkkua. En tiedä tekeekö talvi sen, ettei maistu tommonen "työläästi syötävä liha", kun noi muutenkin nukkuu tosi paljon ja on laiskempia. Hampaiden puolesta nyt oon huolissani, ettei tulis hammaskiveä. Yritän pitää pääni ja jatkaa kaulalinjalla ainakin vielä pari päivää. Onneksi vielä toistaiseksi noilla on hampaat hyvässä kunnossa, viime näyttelyssä molemmat sai niistä kehuja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti