maanantai 20. elokuuta 2018

Iinun pennut

Iinu palasi äippähommista kotiin Pickpocket's ferretsin kasvattajan Lisan luota 31.7.
Iinu oli kasvattajan luona kaikkiaan reilu 3 kuukautta (astutuksesta lähes pentujen luovutukseen asti)
Välillä oli hirveä ikävä tota pöhköä, mutta enimmäkseen oltiin Jukkiksen kanssa niin
kiireisiä, ettei sitä juurikaan ehtiny miettiä. Milon puolesta harmitti välillä, kun se vaikutti
olevan niin turhautunu ja alakuloinen yksin. Onneksi sillä oli seuraa kuitenkin useamman viikon meillä hoidossa olleista Rosmosta ja Saastamoisesta. Kyllä sen huomaa, että fretti kaipaa lajitoveria, etenkin jos se on siihen jo tottunut. Ihminen ei voi mitenkään korvata kaveria, jonka viereen saa käpertyä kasaan nukkumaan, tai jota retuuttaa leikkimielellä niskasta ja jonka päälle pomppia.
Eikä ehkä ole mitään sulosempaa kun kasassa nukkuvat kaverukset <3

Iinulle syntyi 10 pentua 8.6.2018, joista yksi kuollut. Pentujen isä on Makesomenoise Joker "Eemi", 2016 vuoden pastellipoika. Tästä pääset pentueen sivulle: Game of Thrones - pentue.
Pennuista menehtyi toinen muutaman päivän ikäisenä, oli pienin ja heikko. 
Muuten kaikki sujui hyvin, mutta nisätulehdus Iinulle tuli. Antibiooteilla se onneksi hoitui nopeasti.
Lisa ruokki pentuja sen aikaa korvikkeella ja hetken jo näytti huonolta, kun pennuille ei korvike oikein maistunut. Onneksi pian maitoa alkoi taas tulla ja pentujen painot lähti nousemaan.



Uuden elämän alku
Iinu ja 7-viikkoisia pentuja

Vielä yksi pentu menehtyi noin 6 viikon iässä, joten kaikkiaan pentuja jäi eloon 7 kpl.
Meillä olisi ollut mahdollisuus ottaa itsellekin pentu, ja kyllähän mini-Iinu kieltämättä houkutteli. Soopelin ja albiinon kanssa kun pastelli sopisi niin kivasti... Jukkis kuitenkin teilasi nopeasti ajatuksen, koska kaksi saa kuulemma riittää. Hyvä niin, koska onhan kieltämättä kahdessakin jo "tarpeeksi" siivottavaa ja kuluja, etenkin nyt kun ei tiedä mitä kuluja Milon lonkkavika tuo tulevaisuudessa.

Iinu oli Lisan mukaan mahtava äiti! Kärsivällinen, jaksoi hyvin hoivata pentuja viimeiseen asti ja oli suojelevainen. Osasin jotain semmoista odottaakin, kun Iinu valeraskauden aikaan kotonakin hoivasi niin suurella sydämellä koppaan viemiään pehmoleluja <3

Jännitin kovasti Iinun kotiinpaluuta ja sitä, miten se käyttäytyy. Olemme muuttaneet uuteen kotiin Iinun poissaolon aikana, joten frettihuone ja kotikin oli Iinulle uusi. Eniten jännitti, miten se pärjää Milon kanssa pitkän tauon jälkeen, tuleeko tappeluita. No, päästin Iinun ensin haistelemaan uutta frettihuonetta itsekseen, ja sitten Milon mukaan. Siitä seurasi armotonta jahtaamista, kiljumista ja vähän hätäkakkaakin. Hormoni-äiti ei ollut ihan samalla tuulella, Milo kun olisi halunnut leikkiä ja meni putputtaen tervehtimään. Tiesin heti, että seuraavista päivistä tulee hankalia. Milo pelkäsi Iinua ja juoksi karkuun sekä yritti mennä piiloon. Iinu juoksi vimmatusti perässä ja yritti purra Miloa päähän ja niskaan. Iinulla on tapana vihaisena kiljua melko kovaa, vaikkei edes vielä osuisi toiseen. Tutustumis-yritykset kuulostivat siis aika rajuilta, vaikka todellisuudessa mitään kunnon haavoja ei edes Milolle tullut. Pieniä näykkäisyjälkiä vaan, joita ei kunnolla edes erottanut.

Sen lisäksi, ettei Iinu ollut innoissaan Milon näkemisestä, se oli myös meille kiukkuinen. Hyökki jalkoihin ja käsiin, jos erehtyi laittamaan kädet sen ulottuville. Onneksi tähän on tottunut Iinun pentuaikana ja valeraskauksissa. Osaa pahimpia tikkauksia varoa ja pitää Iinua kädessä niin, ettei se pääse/yletä puremaan. Päivä Iinun tulon jälkeen ajattelin, että kohta sen sydän pettää. Se kun juoksi vimmatusti Milon perässä ympäri asuntoa, ja lopulta lysähti hullunlailla läähättäen maahan. Iinu ahmi pentujen luona aina pennuilta jääneen ruuan ja kasvatti massaa sinä aikana ihan valtavasti! Iinu oli lähtiessään meiltä noin kilon, takaisintullessa uskomattomat 1500g ! Lihava se kyllä olikin, hyvä että sitä enää tunnisti :D Iinu on aina ollut lähellä kilon painoa, kesällä vähän vähemmän.

Moi ! Olin (pentujen) ruoka-aikaan kotona. Vähän turvottaa.

Alkuun Iinu oli playpenissa kylpyhuoneessa ja Milo frettihuoneessa, ja päivittäin annettiin olla hetkiä yhdessä. Säälitti, kun Milo pelkäsi Iinua, mutta tuntui, että silti niitä on vaan pakko yrittää tutustuttaa jos tahtoo niiden taas pärjäävän yhdessä. Muutaman päivän päästä siirrettiin Iinun playpen frettihuoneen keskelle, ja katoksi laitettiin penin alusmatto, jottei Milo pääse sinne hyppäämään. Playpenin läpi haistelu tuotti tuloksia ja lopulta Iinu alkoi rauhoittua ja olemaan taas oma itsensä :)
Noin viikon verran Iinulla kesti rauhoittua ja tottua uuteen paikkaan.
Nyt kaikki on jo hyvin ja kaverukset ennallaan <3 Leikkivät ja nukkuvat yhdessä niinkuin ennenkin, eikä tappeluita juurikaan ole.

Ensimmäisen viikon asumisjärjestelyt

Uusi asuntomme on kaksikerroksinen rivitalokolmio, jossa on portaat. Toivon Iinun painon putoavan normaaliin, ja portaathan on mitä parhainta liikuntaa kun nuo tykkäävät niitä ravata edestakaisin :) Tänään aloitin myös ulkoilun Iinun kanssa, ja ihmetyksekseni Iinu menikin hihnassa hienosti ja innoissaan, kun aiemmin se on vaan pyrkinyt heti takaisin sisälle. Viikonloppuna Iinun paino oli 1240g, joten vauhdilla se putoaakin.

Iinulla näyttäisi alkaneen (taas) kiima, vaikka uskottiin ettei tänä vuonna enää tulisi. Onhan tämä jo muistaakseni neljäs... Kiimaa kun jouduttiin ennen astutusta siirtämäänkin kaksi kertaa. Tämä saattaa kuulemma mennä parissa viikossa ohi itsestään, joten nyt odotellaan hetki. Jos ei mene ohi, on taas lantin laiton aika. Jos kiima menee itsekseen ohi, odotellaan lantin laittoa ensi kevääseen.

Loppuun vielä muutama kuva näistä täydellisistä pikkuisista, joita käytiin katsomassa kun haettiin Iinu takaisin kotiin <3 Pennut vaikutti tosi kilteiltä ja rauhallisilta, ainakin jos vertaa viimeeksi näkemiini hybridipentuihin. (Jotka nekin olivat aivan ihania!)

Mun (jos näistä nyt ees voi valita!) lempparit <3



Täs on hyvä nukkua <3



Mini-Iinu !

Väsyneitä pentuja :)

1 kommentti:

  1. Mie vähän pelkään, että itse en pysty vastustamaan, jos Nutellalle tulee ensivuonna ne pennut. Etenkin kun olen muutenkin kuumeillut albiinoa, ja niitä voi hyvin syntyä Nutskunkin pentueeseen. Meillä tätä laumaa on kyllä jo muutenkin sen verran, ettei yksi lisää ole suhteessa enää niin iso hyppäys eläinmäärässä. Vaikka kyllä nyt tuon seitsemännen prinsessan myötä siivottavaa onkin tuntunut olevan selvästi enemmän, kun lauma hakee vielä muotoaan, ja luonnollisesti pentu myös syö kokoonsa nähden enemmän kuin nuo aikuiset.

    Mutta eläinlääkärikuluihihin on kieltämättä aina hyvä varautua, ja ne herkästi nousevat kun lauma kasvaa. Meilläkin kun on tällä hetkellä kolme, jotka käyvät säännöllisen epäsäännöllisesti hammaskiven putsauksessa ja joilta on jouduttu poistamaan useampia hampaita, ja niihin reissuihin palaa joka kerran satasia. Toivottavasti nuorison kanssa sellaisia ei tarvitsisi miettiä vielä pitkään aikaan, jos koskaan, kun ne ovat kuitenkin olleet alusta asti raa'alla.

    VastaaPoista