tiistai 13. maaliskuuta 2018

Milon röntgenkuvaus

 Heips !
Pitkästä aikaa kirjoittelen ja tällä kertaa vähän ikävillä asioilla :/

Hieman taustatietoa. Joulukuun 2017 lopussa eräänä päivänä töistä palattuani päästin Milon frettihuoneesta ja huomasin, ettei kaikki ole kunnossa. Milo näytti laahaavan takapäätä perässään. Järkytyin tietysti heti ja tässä taisikin jo tulla ensimmäiset kyyneleet. Huusin miehelle, että tule katsomaan mikä Miloa vaivaa. Tarkemmin kävelyä seurattuani huomasin Milon ikäänkuin ontuvan vasenta takajalkaa, se ei varannut jalalle painoa. Tämän vuoksi se kellahteli välillä kyljelleen. Milo vaikutti muutoin kyllä normaalilta, viipotti menemään entiseen tahtiin mutta tasapaino ei pysynyt perässä. Paniikkikirjoitukset ja videon lähetykset sekä Milon, että meidän toisen fretin Iinun kasvattajille. (Kirjoitin kummallekin siinä toivossa, että toinen olisi linjoilla) Sainkin samantien apua kummaltakin ja tässä taas korostuu kuinka huippua on, että tukena on näin upeat ja omistautuvat kasvattajat kun omistajan hätä ja huoli on suuri. Ja se, että sain apua kasvattajalta, jonka kasvatti ei edes ollut kyseessä. Olin lukenut frettien halvaantumisista ja olin suurinpiirtein varma, että Milo kuolee. Kasvattajien ohjeiden mukaan käänneltiin ja väänneltiin onnuttua jalkaa ja tökättiin varovasti neulalla. Milo ei ensin reagoinut neulaan ollenkaan, joka kasvatti huolta entisestään. Ajateltiin ettei jalassa ole tuntoa lainkaan. Toisella, hieman vahvemmalla tökkäyksellä jalka säpsähti ja olin iloinen. Epäilys oli, että Milo on satuttanut mahdollisesti jalkansa pudottuaan jostain. (ei olisi mikään ihme, on se semmoinen temppuilija) Kun yleiskunto oli hyvä, ruoka maistui ja Milo yritti jalasta huolimatta juosta Iinun perässä, sovittiin että käydään lääkärissä mikäli ontuminen jatkuu seuraavana aamuna. Otettiin kaikki kiipeilymahdollisuudet frettihuoneesta pois. Nukuin yön sohvalla ja heräsin tunnin välein katsomaan Miloa.

Seuraavana aamuna avasin frettiportin ja sieltä Milo paineli putputtaen tuhatta ja sataa ilman minkäänlaista ontumista. Olin hämmästynyt mutta tietenkin helpottunut. Jalassa ei näyttänyt olevan enää mitään ongelmaa eikä Miloa näyttänyt sattuvan sen liikuttelu/tunnustelu. Sovittiin kasvattajan kanssa, että jos oire palaa, käydään lääkärissä ja kuvauttamassa jalka. Nyt kun mietin, jos olisin ollut fiksu, olisin jo tuolloin käynyt varmuuden vuoksi lääkärissä, mutta täytyy myöntää että opiskelijan tuloilla "turhia" käyntejä haluaa välttää, ja oire näytti olevan poissa.

Pari kuukautta meni ilman mitään (näkyvää) oireilua, joten ehdin mielessäni huokaista helpotuksesta, että se oli vain pikkuisen satuttanut sitä esim. hypätessään. Milo meni Irenelle frettikavereiden luo hoitoon meidän Afrikan loman (8päivää) ajaksi. Paluupäivänämme Milolla oli alkanut uudestaan sama oire ja jälleen se ontui vasenta jalkaa. Irene otti videon kännykällä ja ontuminen ja siitä johtuva kellahtelu näytti samalta kuin aiemminkin. Tässä vaiheessa oli selvää, että jalka oli kuvattava. Miloa hakiessamme oire oli lähes kokonaan taas kadonnut, ja seuraavana päivänä kotona ei ontumista enää ollut. Oire kesti taas vain tuon yhden päivän ajan. Varasin maanantaina eläinlääkäriajan.

Milo kävi eläinlääkärin tutkimuksessa ja röntgenissä pe 9.3.2018. Diagnoosiksi tuli lonkkadysplasia, eli lonkkanivelten kehityshäiriö, lonkkavika.
Milon vasen lonkkamalja on löysä, normaalia laakeampi ja matalampi. Reisiluun pää ei istu kunnolla lonkkamaljassa. Eläinlääkärin mukaan luun pää pääsee siis "heilumaan" tästä syystä hieman ylös alas. Pahimmillaan lonkka voi mennä sijoiltaan. Sinne voi myös kehittyä nivelrikkoa, joka on etenevä vaiva eikä hoitomuotoja kuulemma ole. Minulla ei ollut ennestään tämmöisestä oikeastaan mitään tietoa, ja taisinkin hukuttaa eläinlääkärin kysymystulvaan, enkä enää muista puoliakaan asioista joita kysyin.. Netistä olen alkanut etsiä tietoa ja kokemuksia asiaan liittyen, mutta siinäkin olen vasta alkutekijöissä, kun työt ja koulu painaa päälle. Kasvattajien kanssa ollaan puhuttu eri vaihtoehdoista. Ostettiin tänään Milolle vauvojen amme, jossa aletaan tekemään uintiharjoituksia. Uinti on nivelvaivaiselle paras liikuntamuoto, koska siinä niveliin kohdistuu vain vähän painorasitusta, mutta se edistää lihaksiston kehittymistä ja nivelten liikkuvuutta. Milo ei ollut asiasta ihan samaa mieltä, ja ensimmäinen "uinti" menikin hurjasti räpiköidessä ja lopulta väsähdettyään vain lilluessa. Takajalkoja Milo ei vielä käyttänyt, räpiköi vain etutassuilla. No, huomenna uusi yritys.

Täytyy tässä vaiheessa kehua eläinlääkäriä ja Eläinlääkäriasema ARKKIa. Olin erittäin tyytyväinen lääkäriin (Anni Summanen) ja hoitajiin. Lääkäri tutki Milon tarkasti ennen röntgen-suositusta ja seuraili pitkään Milon kävelyä ja liikkumista, väänteli lonkkaa jne. Kuunteli tarkkaan myös meidän kertomukset ja mielipiteet, eikä hermostunut kun kysyn samaa asiaa useaan kertaan kun kaikki ei jäänyt mieleen. Koko lysti (tutkimus, rauhoitus, röntgen, lääkkeet paikanpäällä ja kotiin) maksoi 143 €. Olin olettanut isompaa summaa, kerrankin positiivinen yllätys. Toki meillä menee sitten oma osuutensa bensoihin, kun Hämeenlinnasta Espooseen ajellaan, mutta kun ei täälläpäin ole fretteihin perehtynyttä eläinlääkäriä.

Milo sai tulehduskipulääkekuurin 3-5 päiväksi. Tänään meni neljäs annos.
Akuuttia hätää tässä ei ole, mutta huolestuttaa tietysti Milon tulevaisuus, miten elämä lonkkavian kanssa sujuu. Pelkään tuota nivelrikon kehittymistä. Sitä seurataan röntgenillä, lääkäri ehdotti kontrollikuvausta 1-2 v päästä mikäli vointi ei huonone. Eihän tuollaista aikaa voi elää epätietoisuudessa, ihan viimeistään 6kk kuluttua tahdon nähdä, mitä siellä lonkassa tapahtuu. Milolla on onneksi nyt lääkettä kotona, jota voi antaa jos näyttää, että jalka kipeytyy. Tavoite olisi, että Milo pärjäisi vain tarvittaessa annettavalla lääkityksellä, eikä jatkuvaa lääkitystä tarvittaisi.
Nauratti tuo ohje "Rauhallinen liikunta. Riehumista ja hyppimistä on toipilasaikana vältettävä." Aajoo. Helppohomma. :D Vaikka lukitsisin Milon pelkästään pieneen frettihuoneeseen, se rämpyttää porttia kaksi tuntia putkeen seisten takajaloillaan ja hyppien porttia vasten.. Kiipeilypuun otin kyllä huoneesta pois ja estin pääsyn ylemmälle tasolle, mutta estäpä tuota hurjapäätä nyt täällä asunnossa kiipeilemästä. Virtaa kun löytyy vaikka lonkkavika onkin. Nimim. kävin tänään vessassa, tulin takaisin ja Milo löytyi korkean lipaston päältä, mistä lie sinne päässyt. Aiheutti taas omistajalle sydämentykytyksiä.
Saa nähdä mihin kaikkeen tässä vielä joutuukaan, mutta kaikkea olen valmis koittamaan, jos Milon elämänlaatua ja elinikää saadaan pidennettyä. 

Isompaa ammetta ei löytynyt. Kevään tullessa ne puhallettavat lasten uima-altaat tulee taas myyntiin, sitten pitää hommata
semmoinen :) Tuossa on reunat liian lähellä, jos päästää hetkeksikään irti, Milo hyppää pois.

Diagnoosi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti