keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Long time no see

Tadaa ! On tämä blogi vielä olemassa :D
En edes muistanut kuinka kauan viime kirjoituksesta on, näyttää olevan 2 kuukautta..
En voi kun nostaa hattua niille, jotka päivittää useamman kerran viikossa blogia ja vielä sen päälle
sosiaalista mediaa. Tästä hyvä esimerkki on Päärynäeläin ja Makkaraminionit - blogi.
Tuntuu ettei itsellä vaan yksinkertaisesti aika riitä kaikkeen mitä haluaisi tehdä.
Liikuntaharrastuskin jäi jo vuosi sitten "ajanpuutteen" (tekosyy) takia.
Nyt aloitin myös opiskelun sosiaali- ja terveysalalla, ja teen samalla töitä. Tekemistä siis piisaa.

No mutta asiaan.

Kahdessa kuukaudessa on tapahtunut kaikenlaista. Milosta on tullut "täysivaltainen perheenjäsen" enkä voi enää kuvitella elämää ilman kahta frettiä. Milo kurmuuttaa Iinua ajoittain ihan kunnolla, mutta silti olen sitä mieltä että Iinu nauttii, kun on seuraa ja joku jonka viereen käpertyä nukkumaan. Ollaan jouduttu noita pitämään välillä erillään vähintäänkin yöt (Milo huoneessa, Iinu playpenissa) silloin kun Iinun niska on ollut pahimmillaan. Haavat ei enää meinanneet parantua, kun kokoajan purtiin lisää. Ollaan silti annettu päivittäin olla yhdessä joitakin aikoja. Nyt niska on kohtalaisesti parantunut, ja kokeillaan taas menisikö yöt samassa huoneessa. Kyllä siihen vikinään sitten aina yöllä herää, jos oikeasti sattuu. Milolla on ilmeisesti nyt joku murrosikä menossa. Jossain vaiheessa yritti myös nylkyttää Iinu reppanaa. Ehdin jo epäillä (ja pelätä) että voisiko se olla jo kiima tulossa, kuten Iinullakin 4,5 kuukautisena, mutta eiköhän tuo ohi mene. Milo on nyt 5kk.








Iinun karvat lähtee pikkuhiljaa niskasta, kun se on ruvella kokoajan.

Oon käyttäny tollasta lemmikkien haavasprayta,
ja on se ehkä vähän nopeuttanu haavojen
paranemista. Iinu ei loogisesti tykkää yhtään, kun sitä laitetaan..








Milo on loputon energiapakkaus. Käydään vähintään muutaman kerran viikossa ulkona. Juuri tultiin tunnin lenkiltä, ja ihme kyllä tuo rauhoittui nukkumaan. Milon kanssa on huomattavasti helpompi ulkoilla kuin Iinun, jonka johdosta ikävä kyllä Milo pääsee useammin ulos. Iinu junnaa ja menee minne sattuu, eteneminen on hidasta. Milo taas painelee menemään välillä semmoista vauhtia että saa itse juosta. Poukkoilee toki sinne tänne välillä, mutta ainakin eteenpäin pääsee nopeammin. Eiköhän Milokin rauhotu iän myötä jonkin verran. Mentiinpä tässä hiljattain bussillakin parin kilometrin matka, (vain valjailla) ja Milo istui koko sen ajan kiltisti sylissä. Sai olla ylpeä <3 Iinu on rauhoittunut entisestään. Ei jaksa olla hereillä yhtä pitkiä aikoja kuin pentuna, eikä ole muutenkaan niin riehakas. Intoutuu kyllä leikkimäänkin ja saa hepuleita päivittäin.


Bussimatka meni ihanasti ! Otin kyllä alle pyyhkeen varmuuden vuoks, jos vahinko sattuis sen 2km aikana ..

















Kohta alkaa taas näyttelyt. Lisäsin tänne sivuille kalenteriin näyttelyt joihin ollaan menossa. Pitäisi saada tuota Iinun niskaa hoidettua siihen mennessä kuntoon. Iinu oli myös viime näyttelyssä vähän tuhdissa kunnossa, mutta nyt paino on kyllä jo pudonnutkin hieman. Iinu kun ei ole ihan perillä näistä vuodenajoista, alkaa nyt vasta pudottaa viime talven painoa. Viime punnituksessa Iinu oli 910g ja Milo 1700g ! Milosta on tullut iso nallekarhu <3 Talvella menee varmasti yli kahden kilon.


Olisin kiinnostunut fretti-esittelyistä, nyt kun itselläkin on kaksi frettiä. Eläinystäväni-messuilla oli ihan mukavaa vastailla ihmisten kysymyksiin. Milon kanssa lenkkeily onkin melkoinen esittely, laskin että keskimäärin 5 ihmistä pysähtyy kyselemään lenkin aikana. Katsotaan, jos pääsisi niihinkin mukaan pikkuhiljaa :)





2 kommenttia:

  1. Hei! Mitä ruokaa frettisi syövät ? Kelle fretti sopii? Miten frettiä hoidetaan?

    käy katsomassa myös meidän blogi
    kuikkelit.blogspot.com

    VastaaPoista
  2. Ei meilläkään blogi ihan joka viikko päivity, kun aina ei vain ehdi, eikä ole inspiraatiota. Mutta sitten on taas niitä viikkoja, että töissäkin on ihan tuskaa, kun haluaisi vain kirjoittaa, eikä millään malttaisi odottaa että pääsee kotiin ja koneen kimppuun :D Niinä viikkoina tulee sitten helposti postattua lähes päivittäin. Pahimpina päivinä töissä on ehtinyt jo kirjoittaa kunnon luonnokset ranskalaisin viivoin jokaiselle käteen sattuneelle lippulappuselle. Vielä ei kuitenkaan ole oppinut kirjoittamaan mitään varastoon tasaamaan hiljaisempia viikkoja, vaan tekstit päivittyvät blogiin suunnitelleen sitä tahtia kuin ne on kirjoitettukin.

    Somen päivityksessä auttaa, että sitä päivittää itseni lisäksi myös Jussi, eli postauksia ilmestyy kahden ihmisen toimesta. Ja kun sinne päivittäminen onnistuu nopeasti kännykällä, niin kynnys laittaa kivat näätäkuvat ja pikakuulumiset on pienempi.

    Mutta eipä noiden seitsemän näädän ja töiden lisäksi aina niin hirveästi sitä muuta elämää kyllä ole :D Kun tuntuu että sitä viihtyy koko ajan paremmin kotona oman lauman ja lähimpien ystävien keskellä, ja erilaiset illanvietot yms., eivät enää houkuta samalla lailla kuin parikymppisenä opiskelijana.

    VastaaPoista