torstai 23. helmikuuta 2017

Nirsoilua ja purukoulutusta

Noniin, hieman kuulumisia taas :)

Nyt on taas kärsivällisyys hieman koetuksella. :D
Nimittäin viime aikoina ollaan tässä kamppailtu sekä ruoan kanssa nirsoilun, että puremisen kanssa oikein kunnolla. Ensimmäisenä ruoka-asiat. Tuollainen pahempi ruoan kanssa nirsoilu alkoi kun Iinulla alkoi kiima reilu 2kk sitten. Silloin ei maistunut oikein mikään. Sitten näytti hetken paremmalta, kun implantti laitettiin, mutta nyt nirsoilu jatkuu. Olen pohdiskellut sairauksien tms mahdollisuutta, mutten kuitenkaan usko, että tuo olisi mitään vakavaa. Hereillä ollessaan on kuitenkin normaali itsensä, mahdoton touhottaja. Ja herkut kelpaavat kyllä, joten eiköhän kyse ole vain tuollaisen nirppanokan mielenosoituksesta :D

Eniten harmittaa, kun tuo ei enää koske kanankauloihin, entiseen herkkuruokaansa. Se on tällä hetkellä ruokavaliossa ainoa kunnon luullinen liha, (paitsi kokonaiset saaliseläimet) ja nyt sekään ei kelpaa. Huomenna koitan ehtiä ennen töitä hakemaan isot "oksasakset" joilla saisi pienittyä niitä paloiksi, jos sitten edes kelpaisi. Samaa koitan kanan selkärangoille ja siiville, jotka ovat aina jääneet syömättä.

Sain vinkin, että kannattaa koittaa pieniä tai mössätä ruoka ja syöttää lusikalla. Sitä olen nyt yrittänyt muutamana päivänä. Toimii se ihan hyvin aluksi, Iinu syö nälkäänsä pienen määrän ruokaa lusikalta. Sitten loput se kuljettaa suussaan jemmaan, vaikka olisi kuinka pieneksi muussattu. Ajattelin koittaa sitä, että heti kun jemmaus alkaa, laitan ruoat jääkaappiin ja koitan myöhemmin uudelleen.

Raksut (Totally Ferret) Iinulle kyllä maistuu kun olen koittanut silloin tällöin. Nyt testaan sitä, että pehmennän hieman raksuja vedellä, ja sekoitan ne lihan sekaan. Josko tuollalailla huijaamalla se söisi enemmän. En käsitä, mistä tuo "pentu" repii energiaa riehua iltaisin, noin pienellä ruokamäärällä :D
No nyt koitan ottaa tiukan linjan. Herkut (kuivatut lihatikut ja herkkutahnat) olen jättänyt kokonaan pois ja ruokienkin annan olla "jemmoissa" kauemmin, enkä anna uutta ruokaa, ennenkuin on vanha syöty. (No okei, tänään oli pakko heittää eilinen kanankaula roskiin kun se niin haisi, hyi)

Kanan kivipiiraa, murskattua/kuivattua toukkaa/sirkkaa/matoa.
Vedessä liotettua raksua.

Näyttää ihan kissanruoalle :D

Näytti maistuvan, mutta vain ihan pikkuisen. Loput jätti kuppiin ..

Sitten tämä pureminen. Olin niin onnellinen kun Iinun melko kova pentupureminen jäi melkein kokonaan pois ennen kiimaa. Kiiman aikanakaan ei purrut, kiehnäsi vaan kokoajan. Sitten tuli implantti ja ilmeisesti valeraskaus. Siitä se sitten taas lähti. Nyt tuo puree valehtelematta lähes kokoajan, kun vain saa tilaisuuden. Ei enää niin kovaa, kun silloin pienenä pentuna, kun oikein veri lensi :D Mutta puree kuitenkin. Välillä näykkii, välillä vähän kovempaa. Ja nimenomaa etsii kohtia (esim. ranteet) joihin eniten sattuu pureminen, ja puree niistä :(

Nyt on koitettu jäähyä (ei auta), sähinää (ei auta), pumpulipuikolla sitruunaa suuhun purressa (ei auta, suuttuu vaan), tiukkaa komentamista (ei vaikutusta), sormen työntämistä poikittain suuhun (yökkää vain, ei auta), sieraimiin puhaltamista (ei auta, suuttuu) jnejne.. Uskon ja toivon että tuo taas menee ohi, olisi niin ihanaa kun saisi kävellä kotona ilman että kokoajan on hampaat kiinni varpaissa (kyllä, villasukatkin on jalassa usein) ja olla t-paidalla tms. Yleensähän pureminen kai johtuu jostain luottamus ongelmasta? Mielestäni meillä oli jo hyvä luottamus ennen implantin laittoa. Toivon että tuo johtuisi siitä, vaikka laitosta onkin aikaa jo lähes 2kk. Voi, kun eläimille voisi puhua. Saisi kysyttyä, että mikä pikkuisella on hätänä, kun noin käyttäytyy.


Vinkkejä, anyone?

3 kommenttia:

  1. Ompa kiva löytää uusi frettiblogi! Tervetuloa seuraamaan myös meitä!
    www.rosvokopla.blogspot.com

    Mun mielestä sulla on jo hyvin käytössä ruokailuun liittyviä jippoja!

    Meillä nirsoillaan milloin mistäkin. Välillä kuppiin jää kaulat, välillä siivet, välillä jauheliha. Välillä kaikkia noita ahmitaan hullulla innolla.
    Fretithän vähentää syömistä huomattavasti näin keväällä. Uskon, että osa syömättömyydestä johtuu siitä. Täysin syömättä ei voi kuitenkaan olla.
    Lusikalla syöttäminen, kuten huomasit, toimii usein hyvin. Jatka sitä, vaikka määrällisesti menisikin vain vähän kerrallaan. Myös ruoan ottaminen pois tarjolta, kun jemmaaminen alkaa on hyvä tapa. Meilläkin yritetään kuljettaa jopa jauhelihaa, jolloin syöminen loppuu siihen paikkaan. Jos ei kerran syödä enää, niin eipä sitä keittiön nurkkaankaan kanneta!
    Meillä myös lihojen pilkkominen on tuonut paljon hyötyjä. Jos kokonaisen siiven lyö kuppiin, on se hetkessä jemmattuna. Pilkottuna palat uppoavat paremmin ja vain osa kannetaan piiloon. (Koska piiloonhan on pakko kantaa vähintään puolet tarjotusta..huoh) Meillä on toiminut hyvin fiskarsin "kalasakset" eli astetta jämäkämmät, pilkkomiseen tarkoitetut. https://www.prisma.fi/wcsstore/PRISMA_StorefrontAssetStore/images/product/iso/6411501991270.jpg
    Oksasakset tai muut vastaavat ajavat varmasti myös asiansa!

    Pureminen on kyllä turhauttavaa, etenkin jos se alkaa uudestaan. Mikä teillä toimi aiemmin? Meilläkin loppui keinot uusimman tulokkaan kanssa, kun mikään perinteisistä keinoista ei toiminut. Lopulta kieltäminen, irroittaminen ja mahdollisesti meneillään olevan leikin lopettaminen heti puremisen tapahduttua taisi olla se toimivin. Sylissäkin rauhoitettiin, kun meno meni liian kovaksi. Ärsyttävintä oli, kun pentu nappaili naamasta. Tekee sitä edelleen toisinaan. Myös vieraiden nenät saavat hammasta, jos vain ylttää nappaamaan! Pikku hiljaa sekin on onneksi helpottanut!

    VastaaPoista
  2. Heippa. Minäpä olen jo lukijoissa ja lukenut blogiasi jo paljon ennen kun itse tulin tänne ;) Nyt huomasin että mun sivuilla ei näy tuo että seuraan sun blogia? :o mitähän teen väärin kun sun sivulla kuitenkin näyn lukijoissa ;D
    Ihanaa kuulla että muillakin on samoja ongelmia, ettei tuo meidän rämäpää oo ainut tällainen tapaus :D Äsken sain lusikalla syötettyä kokonaisen ison sisäelinseos pullan ! Edistystä siis. Ja kaikki meni suuhun. Tuosta puremisesta, niin Iinu myös puree aina naamasta jos sen päästää naaman lähelle. Sain melkeen uudet korvareiät tässä yksi päivä.. :D Silloin aiemmin se pureminen vain loppui pikkuhiljaa kun luottamus rakentui, ja kiellettiin ja palkittiin jne.. Siksi turhauttaa kun alkoi taas. Me ollaan kanssa rauhoteltu ja pidetty puoliväkisin sylissä jos on sellanen älytön puruvimma päällä, se vähän rauhottaa menoa. Saa nähdä miten käy keväällä uuden pennun mahdollisesti tullessa.. Rauhottuisiko tuo, vaiko saako vaan lisää virtaa puremiseen :D Ps. kiitos vinkeistä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho! Empäs ole käynyt lukijoitani läpi! En oo mitenkään pro tän bloggerin kanssa joten en osaa kyl auttaa!
      Yksi pullakin on määrältään jo hyvin :) JA tuo pureminen. Meilläkin meni jo välillä paremmin, kiimassa Jesper hyökki taas jatkuvasti miehen käsiin. Eli mekin ollaa osittain jouduttu aloittamaan alusta ja se vasta turhauttaakin. Tsempiksi lähinnä se, että kyllä se siitä pikku hiljaa taas helpottaa :) Jatkaa vaan sitä mikä vähänkin tehoaa! :)

      Meillä uudesta tulokkaasta ei ollut kuin iloa. Toki se pentukoulutus oli turhauttavaa, kun ensin pari kuukautta ährättiin Joonatanin kanssa ja sitten tuli Jesper ja kaikki alkoi alusta! Ja sen mitä Joonatan oli oppinut, unohtui osittain kun tuli toinen pentu joka kuitenkin esim. pissi väärään paikkaan. Sen sijaan Kasperi, joka oli edellis vuonna tullut, ei muuttanut tapojaan uuden tultua, eli pysyi sisäsiistinä ja puremattomana :)

      Poista