tiistai 10. tammikuuta 2017

Alkusanat

Heipähei ! Heti ensimmäisenä aion ilmoittaa, ettei minulla ole minkäänlaista kokemusta blogien kirjoittamisesta, enkä oikein vielä ymmärrä miten tätä käytetään, muokataan sun muuta.. Vaikuttaa aika heprealta, kun en edes ymmärrä mitä täällä jotkut sanat tarkoittaa. En siis tiedä, mistä painamalla saan tiettyjä osioita muokattua.. Olen siis selvästi aikaani jäljessä, kiva. No, katsotaan mitä tästä tulee ;)

Ensimmäisenä esittelen teille oman pienen taskuvarkaani, Iinun,
viralliselta nimeltään Pickpocket's Instinct. Iinu on tällä hetkellä 5,5 kk ikäinen nuori prinsessa. Juttu meni aikalailla niin, että parisen vuotta sitten aloin lueskella enemmän freteistä, (aina pieni kutkutus on kyllä ollut), mutta tuolloin meillä oli maailman huomionkipein ja mustasukkaisin (ja ihanin) kissa. Epäröitiin mitähän mahtaisi tapahtua, jos Vilma murusemme joutuisi jakamaan huomion toisen eläimen kanssa. Veikkaan, ettei siitä olisi mitään tullut. En ole koskaan törmännyt yhtä läheisyydenkipeeseen kissaan. Vilma todellakin oli ainutlaatuinen <3


R.I.P </3
Sitten se eläimenomistajan pahin päivä koitti. Vilmalta löytyi eläinlääkärissä suusta kasvain ja pieni päästettiin heti ikiuneen. En ikinä voinut kuvitellakkaan miten tuskallista se oli, enkä vieläkään pysty kunnolla ajattelemaan asiaa. Kodin hiljaisuus tuntui tosi ahdistavalta. Selailin kasvattajien sivuja ja ihmeissäni huomasin, että edelleen on yksi pentu vapaana. Sanoin miehelleni, että meille tulee nyt fretti. Kirjoitin kasvattajalle heti, ja parin viikon päästä mentiin hakemaan Iinu kotiin. Tässä se on, meidän kaunis albiinonäätä:


 




Tämä pieni pötkö vei heti sydämmen, suorastaan varasti. Hassua, miten tällaisesta pienestä otuksesta voi lyhyessä ajassa tulla niin tärkeä. Täytyy myöntää, että ensikohtaaminen näätien kanssa kasvattajien luona oli pienoinen shokki, kun kaikki kuusi(?) frettiä olivat yhtäaikaa kiipeämässä päälle ja puremassa meitä epävarmoja uusia tuttavuuksia. No ei siinä kauaa mennyt kun kyllästyivät isotteluun, ja kun ensimmäinen näätä nukahti syliin, reaktioni oli perinteinen "Saanks mä pitää nää kaikki?!" Ei muuta kun papereihin nimet ja Iinu koppaan ja kotia kohti. Ellen väärin muista, niin tää meidän kipakka neiti taisi silloin olla se joka niistä kaikista puri eniten :D

Kotona sitten alkoi se koulutus... taisi mennä alle pari viikkoa, että Iinu lopetti välillä aika kovankin puremisen ja alkoi luottaa meihin. Kummallakin oli kädet ja jalat täynnä pieniä kipeitä haavoja, ja kaksi viikkoa tuntui pitkältä ajalta. Hetken jo ehdin ajatella, että ei hitto jos tää ei lopetakkaan puremista. Nyt, kun Iinu on ollut meillä reilu 2 kuukautta, on niin luksusta kun puremista ei juurikaan enää tapahdu. Jos Iinu puree, se on lähinnä sellainen hellä näykkäisy, ehkä huomionhakua. Nykyisin uskallan päästää Iinun kasvojen lähelle ja niskaan, joka oli ennen aika pelottavaa :D Mikään sylivauva ei tämä neiti ainakaan vielä ole, mutta kuitenkin helposti käsiteltävä ja hempeileekin omistajille aina välillä, kun touhuiltaan ehtii. Välillä vahingossa rauhoittuu ja nukahtaa syliin, ja sitten kun siitä herää, niin seuraa pari lipaisua ja näykkäisy. Ihan kun se sanois, että "tässä on ihan hyvä mut ei mun tähän pitäny nukahtaa"

Aikoinani kun frettiä harkitsin, niin ajatuksena taisi ensin olla häkki nukkumapaikaksi, ja päivisin vapaana asunnossa. Selailin häkkejä netistä, mutten löytänyt mieleistä ja hinnatkin olivat aika korkeat. Kun oli varmistumassa, että meille piakkoin ehkä muuttaa fretti, varovasti tiedustelin mieheltä, olisiko hän halukas sellaiseen ratkaisuun, että vaatehuone tyhjennetään ja tehdään siitä frettihuone. No eihän se ilahduttava uutinen ollut ottaen huomioon, että mieheni vaatteet ja "turhat tavarat" ovat vaatehuoneessa, omani makuuhuoneessa. No hyvillä neuvottelutaidoilla (vedoten fretin tilantarpeeseen sun muuhun) tilanne on nyt se, että Iinulla on meidän vaatehuone, ja miehen vaatteet osittain makkarin lattioilla odottamassa uutta vaatekaappia. :D Kiitos tästä uhrauksesta hänelle :)

Vaatehuone ei ole iso, mutta sentään isompi kuin häkki. Ja täällä Iinu siis viettää vain yöt, ja ne harvat hetket, kun kumpikaan meistä ei ole kotona. (Oman turvallisuutensa takia) Muutoin hän elää täällä meidän kanssa vapaana, poislukien makuuhuone, joka pidetään kiinni, koska se muistuttaa lähinnä miinakenttää säilytystilan puutteen vuoksi..


Ekat pari päivää tässä oli ovi, mutta ahdisti, kun huoneeseen ei nähnyt ilman oven avaamista. Näinpä mieheni askarteli näppäränä tällaisen saranaportin oven tilalle, on toiminut tosi hyvin eikä ainakaan toistaiseksi ole Iinu tästä yli päässyt :)


Aluksi oli paikoillaan vain tuo alempi "taso", mutta nyt Iinun totuttua paikkoihin ja tultua ketterämmäksi, lisäsin toisenkin tason, johon pääsee kiipeämään kiipeilypuun kautta.


Huoneen sisustus muuttuu aina sitämukaa, kun kyllästyn edelliseen, ja kun posti tuo lisää kivoja Ebay paketteja ;)


Harmikseni Iinu ei käytä ollenkaan virittämääni riippukeinua, joten se on lähinnä koriste... Seinälle laittamani tarrateksti sopii Iinulle täydellisesti. Onhan hän vähän... Omanlainen mutta silti niin ihana <3


Jätin paikoilleen vaatehuoneessa olleen seinätelineen, siinä on hyvä säilyttää hiekkalapioita, Iinun tärkeitä papereita sun muuta. Vieressä seinällä koukuissa roikkuu Iinun ruokavalio, en ikinä muistaisi sitä ulkoa.


Iinu vaikuttaa olevan tyytyväinen tähän järjestelyyn. Juurikaan muualle ei edes hakeudu nukkumaan, koska tämä on hänen oma paikka. Aina pari tuntia touhuttuaan menee itse lempipaikkaan nukkumaan, että jaksaa taas. Oma unirytmini on mennyt aivan kamalaksi, saatan nukahtaa vasta aamulla ja herätä 12-2 aikoihin päivällä. Silloin Iinu on jo pitkästynyt huoneessaan ja odottelee portilla innokkaana, koska pääsee touhuamaan. Ja voi sitä riemua, kun portti vihdoin aukeaa ;)


Tuttu näky portin edessä "aamuisin"

Ruokavaliosta sen verran, että siitä aion tehdä kuvien kera ihan oman postauksensa, koska siitä on niin paljon asiaa. :) Pari vuotta sitten ajattelin kuivaruokintaa tarpeeksi laadukkaalla nappulalla. Enemmän asiaan perehdyttyäni ajattelin sekaruokintaa. Selailin netistä ruokavalio esimerkkejä, ja ajattelin että herranjumala, kai vähempikin säätäminen riittäisi. No toisin kävi... Tällaisen kun saa hoivattavaksi niin sille haluaakin kummasti tarjota parhaan mahdollisen ravinnon. Käytin viikkoja oman ruokavalion suunnitteluun, joka ei ole vieläkään valmis. Se muuttuu aina sitä mukaa, kun löydän uutta tietoa ja uusia ideoita. Iinu siis syö raakaruokaa, nappulaa on vain silloin tällöin "herkkuina", ja reissujen ajan, jos on päivän tai kaksi poissa, kun ei viitsi jättää lihaa pilaantumaan. Ruokavaliossa on 2 viikkoinen lista, aina sunnuntaina käännetään ympäri. Eli viikot 1 ja 2. Joka päivälle on lueteltu omat ruoka-aineet, joten miehenikin pysyy perässä, mitä ruokaa antaa milloinkin. Kummasti entinen inho-ajatus kuolleiden eläimien syöttämisestä muuttui. En edes uskalla kaikille kavereille sanoa, että meidän jääkaapin pakkanen on muuten täynnä kuolleita hiiriä, rottia, tipuja, hamstereita ja erinäisiä eläimenosia. Näinköhän tulisivat enää kylään. :D

Herkkua !

Nää eläimet on kyllä aikalailla "jokotai". Sen huomaa kun käy vieraita. Jonkin verran kavereita ja sukulaisia on käynyt tätä omituista pötköä katsomassa. Joko ne ihastuu tähän ja harkitsee itelle samanlaista, tai sitten ne pelkää, juoksee karkuun ja välttelee, ja hajukin on inhottava :D Ja Iinu sen kyllä huomaa, kuka hänestä tykkää. Hammasta tulee vieraalle joka pelkää, mutta esimerkiksi viimeisintä vierasta, jolla oli varmat otteet, Iinu pusutteli enemmän kun omistajaansa.. Meinasin tulla kateelliseksi :D


Eihän siinä kauaa mennyt kun aloin jo haaveilla, että Iinu saisi leikkikaverin. (tai kaksi, tai kolme.. ) Taas käytiin pieni neuvottelu kotona ja jos kaikki menee hyvin, Iinu saa pentukauden koittaessa pikkuveljen :) Ensin ajattelin tyttöä, mutta pojat ovat kuulemma useasti rauhallisempia. Tässä on sen verran jääräpäisyyttä, että rauhallinen kaveri on ihan hyvä vaihtoehto ;) Saa nähdä mitä kevät tuo tullessaan, kovasti toivoisin että voisin ainakin vielä yhdelle näätäselle tarjota hyvän kodin :)
(Lopullinen määrähän riippuu ihan tämän elämänkumppanini frettikuumeen kasvusta..)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti