keskiviikko 14. marraskuuta 2018

Halloweasel Ferret Show 2018

Muutama sananen viime näyttelystä, johon osallistuttiin, eli Halloweasel ferret show Vantaalla :)

Hassua, miten parin-kolmen tunnin unista on tullut jo vakio frettinäyttelyä edeltävänä yönä :D
En muista, että olisin kertaakaan nukkunut yli neljää tuntia ennen näyttelyä. Osasyynä siihen on muutenkin oma unirytmini, kun en meinaa nukahtaa millään aikaisin. Yleensä uni tulee jossain siinä 12-5 välillä... Tein ennen tarjoilijan töitä, käytännössä pelkkää myöhäistä iltavuoroa, liekö sieltä jäänyt tällainen unirytmi. Toinen asia on se, että näyttelyihin yleensä ajaa sen vähintään tunnin, ja pakkaaminen jää yleensä aina aamuksi, joten herätys on aikaisin.

Tällä kertaa napattiin Irene ja fretit Rosmo ja Saastamoinen Hyvinkäältä mukaan. Tykkään, että näyttelyssä on joku juttukaveri vieressä, kun tuo mun mies yleensä vaan nukkuu tai katsoo puhelimella sarjaa pitkälti koko näyttelypäivän. ( No tällä kertaa se katto elokuvia autossa :D )
Nyt ei tullu kierreltyäkään juuri ollenkaan moikkailemassa ketään muita, kun liikkuminen oli hankalaa. Tosiaan, mursin jalkapöydästä luun tuossa 4vkoa sitten, ja olin näyttelyssä kyynärsauvojen kanssa.. Onneksi apukäsiä oli mukana ja mulle tuotiin heti ystävällisesti tuolikin kun paikalle saavuttiin :) Jalka ei ole luutunut vieläkään, hidasta tuntuu olevan ja hermoja raastavaa.

Tilaa oli !

Meidän askeettinen aitaus ja sauvatkin siinä nököttää :D

Näyttelypaikka oli ihanan tilava ! Hyvin mahtui aitaukset ja mahtui liikkumaan. Meidän porukka kävi lounastauolla syömässä läheisessä ravintolassa. Paikanpäältä kahviosta ostin kahvia ja leipää. 5 € kahvipassi (sai juoda kahvia niin paljon kuin jaksoi) oli kätevä, tosin itselleni se ei tullut kannattavaksi. Join vain kaksi kuppia päivän aikana :D

Tuomarit olivat nopeita ja päivä loppui aiemmin kuin ajattelin. Koko päivä itseasiassa meni yllättävän nopeasti ja "kivuttomasti", ottaen huomioon, että istuin melkein koko päivän samassa tuolissa tönöttäen. Muutenkin järjestelyt meni hyvin, ei mitään valittamista.

No sittenpä tulikin yllätys, kun Milo oli luokkansa toinen! Meidän näädät kun ei tunnetusti tosiaankaan ole mitään palkintohirmuja :D No mukava yllätys oli <3 Se on niin hieno poika. Palkintopussista löytyi nätin ruusukkeen lisäksi riippumatto, herkkuja, vitamiinitahnaa ja hiirilelu. Irenen Rosmo tuli myös luokkansa toiseksi! :)  (Rosmo on muuten Milon isä)

En lähtenyt keppien kanssa köpöttelemään eteen, joten Jukkis ystävällisenä haki palkinnon :)

Kotona rankan päivän jälkeen. Poseeraus ei enää huvittanut, nii hän päätti vaa näyttää kieltä.
<3

Isä ja poika <3

Ihastelin jo päivän alussa myynnissä olleita itsetehtyjä petejä ja riippareita, silmälläpitäen uutta hankkimaani jättiboksia, johon mahtuisi hyvin kaksikin riipparia. Pohjalle mahtuu myös hiekkalaatikko ja sen eteen viltti. Hyvä hankinta pidempiä ajomatkoja varten.
No päivän lopussa sorruin (ja sain Irenenkin sortumaan) ostamaan pedin ja riipparin, oli niin nätti kuosikin tuossa riipparissa.

Riippari 8e, peti 12e

Seuraavaksi sitten Capital-näyttely samassa paikassa Vantaalla 1.12 :) Sitä ennen pitäisi Iinun penikkatautirokotus uusia, kun meni juuri umpeen. Jos sen jälkeen pitäisi vaikka pienen näyttelytauon, se kuitenkin vie rahaa jonkin verran näin opiskelijana. (Bensakulut, ilmomaksut, syömiset jne)

tiistai 16. lokakuuta 2018

Meidän frettihuone

Kas tässä se kirjoitus tulee, jota olen pitkään suunnitellut, mutta unohtanut aina napata huoneesta kuvat silloin, kun se on edes jollain tavalla puhdas.. Nimittäin
kuvat meidän uuden asunnon (johon siis muutettiin jo kesäkuussa..) frettihuoneesta.
Muuttaessamme frettihuone oli pitkälti ensisijalla ja saimmekin huoneen käyttökuntoon jo ensimmäisten päivien aikana. Muu asunto olikin sitten pitempään "työn alla."
Muutimme kaksiosta kolmioon, koska halusin ehdottomasti freteille isomman huoneen,
kun mitä entisessä asunnossa oli ollut. (Vaatehuone oli frettien oma paikka)

Kun freteillä on iso oma huone, on itselläkin parempi omatunto, jos joskus on päivä ettei ehdikkään päästää frettejä ollenkaan asuntoon vapaaksi. Pääsääntöisesti ne kuitenkin meillä ovat vapaana asunnossa useita tunteja päivässä.

Meillä on yläkerrassa kaksi makuuhuonetta, joista freteillä niistä isompi. Edellisessä vuokra-asunnossa jouduimme kustantamaan 750€ eli koko takuuvuokran summan frettien hutipissojen imeydyttyä parkettiin. Frettien kanssa kannattaakin siis varautua isoihinkin korvauksiin, koska mekin maksoimme uudesta parketista vain osan. Summa olisi voinut olla huomattavasti suurempi. Tästä viisastuneena yritämme välttää saman tässä asunnossa, ja asensimme vinyylimaton suojaamaan frettihuoneen hyväkuntoista laminaattia. Maton kuosi ei ollut ihan sellainen kun halusin, mutta valitsimme edullisimman vaihtoehdon kodin terrasta. Tämä kuosi siis yrittää näyttää laattalattialta. Vinyylimatto on jalkojen alla hyvin miellyttävää, vähän sellaista pehmeää/hieman joustavaa. Se on myös hyvin helppo puhdistaa esim. laminaattiin/parkettiin verrattuna.

Maton asennus paikalleen laminaatin päälle



Vanhan frettihuoneen portti ei enää sopinut, koska oviaukko oli huomattavasti kapeampi kuin nykyinen. Piti siis tehdä uusi portti. Tälläkin kertaa saimme portin ilmaiseksi, tuttavan autotallista. En edes tiedä mitä materiaalia se on, mutta on vankkaa ja kestävää. Ostimme vain saranat, jotka oli muistaakseni muutaman euron, ja sahasimme portin oikean kokoiseksi. Minulla oli ennestään jäänyt jostain dc-fixiä, jolla päällystin portin, ja vanhasta portista oli puukirjaimilla teksti "Iinu ja Milo".




En sitten millään saanut kirjaimia nätisti ja tasaisesti, joten luovutin ja annoin olla näin.

Frettihuoneeseen tuli siis ostettua vinyylimatto, jota jäi hieman ylikin, ja huoneeseen toiset lattialistat. Jätimme vanhat listat paikalleen, ja vinyylimaton reunat jäivät siis vanhan ja uuden listan väliin. Näin matto pysyy paikoillaan eikä pissaa pääse ainakaan niin helposti maton alle. Matto + listat maksoi muistaakseni yhteensä noin 140 €. Toivomme tämän järjestelyn suojaavan tarpeeksi laminaattia. Olemme kuitenkin varautuneet lattian uusimaan tarvittaessa.


Huone tyhjänä



Huone tyhjänä

Rakastan tässä huoneessa sitä, että siinä on iso ikkuna josta tulee luonnonvalo sisään. Käytämmekin huoneessa lamppua vain iltaisin kun tulee kokonaan pimeää. Tuuletusikkunat mahdollistavat myös huoneen pitämisen viileänä ja tuuletuksen. Pidän ylintä ikkunaa auki aina, kun olen kotona. Sinne ei pitäisi millään järjellä fretin ylettää, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Ikkunassa on kyllä vielä verkko, mutta olen harkinnut vahvemman paksun verkon hankkimista. Taannoin Jukkis oli unohtanut jostain syystä alemman ikkunan auki, ja tämän vuoksi Milo pääsi karkaamaan. Oli hypännyt patterin päältä ikkunalle ilmeisesti, ja repinyt hyttysverkon rikki. Luojan kiitos Milo löytyi melko nopeasti, n. 400 metrin päästä kotoamme.





Toinen ihana asia huoneessa on tämä vaatekaappi, johon saan piiloon kaiken frettitavaran, mikä ei sillä hetkellä ole käytössä. Entisessä asunnossa frettitavaroita oli pitkinpoikin ja vähän joka kaapissa. Nyt niille on varattu ihan oma kaappi. (joka ei muuten kuvaushetkellä ollut järjestyksessä..)
Ainakaan vielä fretit ei ole oppineet avaamaan noita liukuovia, mutta eiköhän ne sen opi. Onneksi kaapissa ei ole mitään vaarallista, vaikka ne sinne joku kerta pääsisivätkin.


Tällä hetkellä frettihuone näyttää tältä:
(Huom. huone juuri siivottu ja oli siivouksen ajan tuuletuksessa, siksi alempi ikkuna auki ;) )



En erityisemmin pidä tällä hetkellä huoneen ulkonäöstä, mutta pääasia, että fretit viihtyy. Vaihtelen aina siivouksen yhteydessä huoneen järjestystä ja esillä olevia leluja, koska ainakin meidän fretit kyllästyy leluihin tosi nopeasti. Harmittaa, kun huoneessa ei tällä hetkellä ole juurikaan "kiipeilytasoja", kun jouduin heittämään kissan kiipeilypuunkin hiljattain roskiin. Se haisi jo niin pahalle, ettei pesukaan auttanut. Freteillä kun oli tapana jemmailla sinne aina ruokia. Isossa boksissa on sisällä kiinni kaksi riipparia, jossa kumpikin freteistä rakastaa nukkua.


Tämä kuva vanhempi. Tuolloin meillä oli hoidossa fretit Rosmo ja Saastamoinen.

maanantai 20. elokuuta 2018

Iinun pennut

Iinu palasi äippähommista kotiin Pickpocket's ferretsin kasvattajan Lisan luota 31.7.
Iinu oli kasvattajan luona kaikkiaan reilu 3 kuukautta (astutuksesta lähes pentujen luovutukseen asti)
Välillä oli hirveä ikävä tota pöhköä, mutta enimmäkseen oltiin Jukkiksen kanssa niin
kiireisiä, ettei sitä juurikaan ehtiny miettiä. Milon puolesta harmitti välillä, kun se vaikutti
olevan niin turhautunu ja alakuloinen yksin. Onneksi sillä oli seuraa kuitenkin useamman viikon meillä hoidossa olleista Rosmosta ja Saastamoisesta. Kyllä sen huomaa, että fretti kaipaa lajitoveria, etenkin jos se on siihen jo tottunut. Ihminen ei voi mitenkään korvata kaveria, jonka viereen saa käpertyä kasaan nukkumaan, tai jota retuuttaa leikkimielellä niskasta ja jonka päälle pomppia.
Eikä ehkä ole mitään sulosempaa kun kasassa nukkuvat kaverukset <3

Iinulle syntyi 10 pentua 8.6.2018, joista yksi kuollut. Pentujen isä on Makesomenoise Joker "Eemi", 2016 vuoden pastellipoika. Tästä pääset pentueen sivulle: Game of Thrones - pentue.
Pennuista menehtyi toinen muutaman päivän ikäisenä, oli pienin ja heikko. 
Muuten kaikki sujui hyvin, mutta nisätulehdus Iinulle tuli. Antibiooteilla se onneksi hoitui nopeasti.
Lisa ruokki pentuja sen aikaa korvikkeella ja hetken jo näytti huonolta, kun pennuille ei korvike oikein maistunut. Onneksi pian maitoa alkoi taas tulla ja pentujen painot lähti nousemaan.



Uuden elämän alku
Iinu ja 7-viikkoisia pentuja

Vielä yksi pentu menehtyi noin 6 viikon iässä, joten kaikkiaan pentuja jäi eloon 7 kpl.
Meillä olisi ollut mahdollisuus ottaa itsellekin pentu, ja kyllähän mini-Iinu kieltämättä houkutteli. Soopelin ja albiinon kanssa kun pastelli sopisi niin kivasti... Jukkis kuitenkin teilasi nopeasti ajatuksen, koska kaksi saa kuulemma riittää. Hyvä niin, koska onhan kieltämättä kahdessakin jo "tarpeeksi" siivottavaa ja kuluja, etenkin nyt kun ei tiedä mitä kuluja Milon lonkkavika tuo tulevaisuudessa.

Iinu oli Lisan mukaan mahtava äiti! Kärsivällinen, jaksoi hyvin hoivata pentuja viimeiseen asti ja oli suojelevainen. Osasin jotain semmoista odottaakin, kun Iinu valeraskauden aikaan kotonakin hoivasi niin suurella sydämellä koppaan viemiään pehmoleluja <3

Jännitin kovasti Iinun kotiinpaluuta ja sitä, miten se käyttäytyy. Olemme muuttaneet uuteen kotiin Iinun poissaolon aikana, joten frettihuone ja kotikin oli Iinulle uusi. Eniten jännitti, miten se pärjää Milon kanssa pitkän tauon jälkeen, tuleeko tappeluita. No, päästin Iinun ensin haistelemaan uutta frettihuonetta itsekseen, ja sitten Milon mukaan. Siitä seurasi armotonta jahtaamista, kiljumista ja vähän hätäkakkaakin. Hormoni-äiti ei ollut ihan samalla tuulella, Milo kun olisi halunnut leikkiä ja meni putputtaen tervehtimään. Tiesin heti, että seuraavista päivistä tulee hankalia. Milo pelkäsi Iinua ja juoksi karkuun sekä yritti mennä piiloon. Iinu juoksi vimmatusti perässä ja yritti purra Miloa päähän ja niskaan. Iinulla on tapana vihaisena kiljua melko kovaa, vaikkei edes vielä osuisi toiseen. Tutustumis-yritykset kuulostivat siis aika rajuilta, vaikka todellisuudessa mitään kunnon haavoja ei edes Milolle tullut. Pieniä näykkäisyjälkiä vaan, joita ei kunnolla edes erottanut.

Sen lisäksi, ettei Iinu ollut innoissaan Milon näkemisestä, se oli myös meille kiukkuinen. Hyökki jalkoihin ja käsiin, jos erehtyi laittamaan kädet sen ulottuville. Onneksi tähän on tottunut Iinun pentuaikana ja valeraskauksissa. Osaa pahimpia tikkauksia varoa ja pitää Iinua kädessä niin, ettei se pääse/yletä puremaan. Päivä Iinun tulon jälkeen ajattelin, että kohta sen sydän pettää. Se kun juoksi vimmatusti Milon perässä ympäri asuntoa, ja lopulta lysähti hullunlailla läähättäen maahan. Iinu ahmi pentujen luona aina pennuilta jääneen ruuan ja kasvatti massaa sinä aikana ihan valtavasti! Iinu oli lähtiessään meiltä noin kilon, takaisintullessa uskomattomat 1500g ! Lihava se kyllä olikin, hyvä että sitä enää tunnisti :D Iinu on aina ollut lähellä kilon painoa, kesällä vähän vähemmän.

Moi ! Olin (pentujen) ruoka-aikaan kotona. Vähän turvottaa.

Alkuun Iinu oli playpenissa kylpyhuoneessa ja Milo frettihuoneessa, ja päivittäin annettiin olla hetkiä yhdessä. Säälitti, kun Milo pelkäsi Iinua, mutta tuntui, että silti niitä on vaan pakko yrittää tutustuttaa jos tahtoo niiden taas pärjäävän yhdessä. Muutaman päivän päästä siirrettiin Iinun playpen frettihuoneen keskelle, ja katoksi laitettiin penin alusmatto, jottei Milo pääse sinne hyppäämään. Playpenin läpi haistelu tuotti tuloksia ja lopulta Iinu alkoi rauhoittua ja olemaan taas oma itsensä :)
Noin viikon verran Iinulla kesti rauhoittua ja tottua uuteen paikkaan.
Nyt kaikki on jo hyvin ja kaverukset ennallaan <3 Leikkivät ja nukkuvat yhdessä niinkuin ennenkin, eikä tappeluita juurikaan ole.

Ensimmäisen viikon asumisjärjestelyt

Uusi asuntomme on kaksikerroksinen rivitalokolmio, jossa on portaat. Toivon Iinun painon putoavan normaaliin, ja portaathan on mitä parhainta liikuntaa kun nuo tykkäävät niitä ravata edestakaisin :) Tänään aloitin myös ulkoilun Iinun kanssa, ja ihmetyksekseni Iinu menikin hihnassa hienosti ja innoissaan, kun aiemmin se on vaan pyrkinyt heti takaisin sisälle. Viikonloppuna Iinun paino oli 1240g, joten vauhdilla se putoaakin.

Iinulla näyttäisi alkaneen (taas) kiima, vaikka uskottiin ettei tänä vuonna enää tulisi. Onhan tämä jo muistaakseni neljäs... Kiimaa kun jouduttiin ennen astutusta siirtämäänkin kaksi kertaa. Tämä saattaa kuulemma mennä parissa viikossa ohi itsestään, joten nyt odotellaan hetki. Jos ei mene ohi, on taas lantin laiton aika. Jos kiima menee itsekseen ohi, odotellaan lantin laittoa ensi kevääseen.

Loppuun vielä muutama kuva näistä täydellisistä pikkuisista, joita käytiin katsomassa kun haettiin Iinu takaisin kotiin <3 Pennut vaikutti tosi kilteiltä ja rauhallisilta, ainakin jos vertaa viimeeksi näkemiini hybridipentuihin. (Jotka nekin olivat aivan ihania!)

Mun (jos näistä nyt ees voi valita!) lempparit <3



Täs on hyvä nukkua <3



Mini-Iinu !

Väsyneitä pentuja :)

lauantai 26. toukokuuta 2018

Frettipäivää Hämeenlinnassa

Kirjoittelen frettipäivästä näin hieman jälkikäteen.. :)
Liityin Milon kanssa pitämään frettipäivää Päärynäeläin - blogista tutun Susannan seuraan 19.5. Susanna, ja miehensä olivat tulossa laumansa kanssa sattumalta juuri tänne meidän kulmille, joten tietysti liityin seuraan kun osui sopivasti vapaapäiväkin kohdalle :) Frettipäivä pidettiin Animal House:ssa, joka on pieni eläinkauppa Hämeenlinnan keskustassa. Etukäteen mietitytti järjestelyt, tiesin liikkeen olevan pieni, ja arvasin ettei ainakaan kahta playpenia sinne mahdu. Sovittiin sitten, että Milo saa olla Susannan tyttölauman kanssa samassa aitauksessa, ja jos tulee tappelua niin otetaan frettejä vuoroin syliin. Susannan playpen mahtui juuri ja juuri yhteen koloseen lintuhäkin viereen.
Oli mukavaa, että Milo sai vähän seuraa, kun se on nyt ollut yksin ja turhautunut siitä. Iinun kotiinpaluuseenkin on vielä aikaa yli 2kk. Hyvinhän Milo tyttöjen kanssa pärjäsi :) vähän osa tytöistä mieltään osoitti, kun tuommonen vieras otus tunkee toisten reviirille. Milo löysi laumasta suosikkineitinsä melko nopeasti, ja kyllä siinä sydän suli kun hetken päästä kasassa oli nukkumassa Milo ja kaksi tyttöä <3
Päivä oli hiljaisin esittely, jossa olen tähän mennessä ollut. Oli kyllä kivaa, kun paikalla kävi muutama oikeasti freteistä kiinnostunut ja hankintaa harkitseva. Siinä tuli juteltua pitkät tovit. Muutoin liikkeessä kävi silloin tällöin joku aitauksen luona. Ei se kyllä sinänsä haitannut, kun sai sitten taas jutella toisen harrastajan kanssa rauhassa. Hyödynsinkin heti näiden kokeneempien fretti-ihmisten asiantuntemusta ja nokkelana tyttönä utelin Milon lonkkaviasta ja hampaista :D Tarkastus läpäisty, hyvät hampaat kuulemma oli :D Sain vinkkejä Susannan mieheltä, kuinka kokeilla Milon lonkkia ja tunnustella mahdollista lihaskireyttä.

Mitään ei pitänyt ostaa, mutta sorruin esittelypäivän lopuksi ostamaan lihaherkkuja. Ne oli tarjouksessa ja huomasin onnekseni, että valikoimissa oli kania ja ankkaa, jota on hankala yleensä löytää. Mukaan lähti 3 pussia kuivalihoja. Liikkeen pitäjä esitteli myös meille "pussia", jossa on vetoketju. Sen on tarkoitus täyttää esim vanhoilla vilteillä, pyyhkeillä, tai millä vaan ja siitä muodostuu iso peti. Innostuin tästä ideasta valtavasti, saisin sinne piiloon vetoketjun sisään suljettua kaikki kulahtaneet vanhat viltit ja vaatteet, ja "kaupanpäälle" freteille muhkean pedin. Hintakin oli vain 10e, joka oli mielestäni edullinen, kun pussi tuntui laadukkaaltakin. Sekin lähti siis mukaan.
Pussia voi hyödyntää myös kesähelteillä frettien viilennykseen, kun laittaa pussin sisään esim. kylmäkalleja. Helppohan tuollainen pussi olisi itsekin ommella, mutta tuntuu ettei ikinä ole aikaa tai jaksamista sellaiseen.

Lauantai oli helteinen päivä, joka osaltaan varmasti verotti kävijöitä. Ihmiset haluaa nauttia auringosta nyt, kun sitä vielä on tarjolla. Suhtaudun melko epäilevästi siihen, että kesästä tulisi hyvä, onhan se suomen kolkko kesä nähty niin monesti. Olisihan se tietysti ihanaa, jos tulisikin hellekesä vastoin kaikkia odotuksia <3

Iinu on kasvattajan luona ja maha senkuin kasvaa <3 Lisa on jo varma, että pentuja siellä on ja mahdollisesti paljonkin! :) Millään ei malttaisi odottaa, pentujen odotetaan syntyvän 9.6, siis kaksi viikkoa enää. Iinu näytti kuvissa ihan reppanalta, kun naamasta on lähtenyt karvaa. Rankkaa tuo tiineys.

Loppuun vielä yksi iloinen uutinen. Saimme mieheni kanssa ihanan, kaksikerroksisen rivitalokodin ! (Vuokra-asunto siis) Asunto on kolmio, eli vihdoinkin meidän fretit saa kunnollisen frettihuoneen toisesta makuuhuoneesta ! En voisi olla onnellisempi. Siellä on enemmän tilaa juosta ja touhuta, ja siivoaminenkin on helpompaa kuin tuon nykyisen pienen, vaatehuoneesta tehdyn frettihuoneen. Kyllähän Milo turhautuu etenkin nyt yksinään tuossa pienessä frettihuoneessa. Meillä on ollut aika kiireistä elämää viimeaikoina, eikä Milo ole päässyt vapaaksi yleensä kuin vasta illalla. Uuden asunnon tulevassa frettihuoneessa on myös valmiina iso kaappi, johon saan varastoitua kaiken frettitavaran, eikä niitä tarvitse säilyttää enää ympäri asuntoa.
Muutto on 15.6, en malta odottaa! :)

Kuvat tulee hölmösti kaikki tähän loppuun, kun kirjoitan tätä kännykällä, enkä saa näitä siirreltyä tekstin väliin.

Rakkaudet <3 Milo ja tytöt

Kasassa on parasta. Etenkin
Tyttöjen kanssa.

Ei jaksa enää

Pussi tyhjänä



Pussi täytettynä valmiina petinä :) Sisällä kaikkea alkaen vanhoista pyyhkeistä päättyen omiin vanhoihin vaatteisiini. Tää oli pienin koko mitä oli saatavilla, tuokin on aika iso, mutta kyllä se uuteen frettihuoneeseen mahtuu :)

tiistai 15. toukokuuta 2018

Testiin lisäravinne nivelille

Kirjoitin taannoin Milolla todetusta lonkkaviasta (Milon röntgenkuvaus).
Eräs kasvattaja suositteli lisäravinnetta, jota käytetään koirilla nivelten terveyttä edistämään.
Luin netistä kokemuksia tästä Avital Flex - merkkisestä lisäravinteesta ja päätin ostaa sitä Milollekin.
Mustissa ja Mirrissä 140g purkillinen jauhetta maksoi 30 €.

"Avital Flex -jauhetta suositellaan ennaltaehkäisevästi kasvaville, suurikokoisille ja iäkkäille koirille sekä koirille, joilla on lisääntynyt nivelrikkoriski esim. kasvuhäiriön tai nivelen vaurioitumisen seurauksena. Se soveltuu myös kaikille koirille, joiden nivelet joutuvat harrastus- tai työkäytössä rasituksen alaisiksi."

Koirat, joilla oli ollut esim. lonkkavika tai nivelrikkoa, olivat hyötyneet lisäravinteesta. Milolla tavoitteena olisi, että nivelrikkoa ei pääse syntymään ja lihakset vahvistuisivat.

Tuo annostus olikin aika mielenkiintoinen laskea, kun purkin mukana tulevan mitan mukaan alle 15 kg eläimille menee 1/2 mitallista. Laitoin sitten 1/2 mitallista lautaselle ja kortilla erottelin kasan yhdeksään osaan. Ihan tarkkaa annostustahan tuolla on mahdotonta saada, mutta tuskin se on ihan niin tarkkaa :) Milo saa nyt lisäravinnetta joka päivä tuon 6 viikkoa, jonka jälkeen annos putoaa puoleen. Mielenkiinnolla seuraan, toivotaan että tästä olisi jotain apua ;) Hankalaahan sitä on tietää, kun Milo on ollut lääkekuurin jälkeen melko oireeton. Ontumista ei ole ollut, mutta lonkkia tunnustellessani olen ajoittain huomannut vasemman puolen olevan "jäykempi". Milo ehkä jäykistää lihaksia, jos jalan "pyöritteleminen" sattuu, tai sitten siellä on taas jotain lihaskireyttä. Jokatapauksessa siinä vaiheessa jos Milo alkaa ontua, on sen jalka jo kovin kipeä. Onneksi on lääke valmiina kotona sitä varten, eikä sitä ole eläinlääkärireissun jälkeen tarvittu toistaiseksi.

Meillä kuuluu tällä hetkellä säännöllisen epäsäännöllisesti frettien muihin lisäravinteisiin merilevä, biotiini, oluthiiva, lohiöljy, pellavansiemenöljy, inupekt forte ja jauhetut kananmunankuoret.




























Milo rakastaa kaivelemista. Takapihalle se sai multaboksin, jossa saa
luvan kanssa kaivella :)