tiistai 12. maaliskuuta 2019

Frettipäivä

Sunnuntaina oltiin pitämässä frettipäivää täällä Hämeenlinnassa Siinan Piha & Lemmikissä.
Liike sijaitsee hieman sivussa keskustasta, ja tämä oli itsellenikin ensimmäinen kerta, kun käyn täällä. (Aion kyllä käydä jatkossa, liike vaikutti monipuoliselta ja hintataso kohtuulliselta, sekä henkilökunta tosi mukavaa)
Meidän aitaukselle löytyi juuri sopiva nurkka akvaarioiden vierestä. Molemminpuolin mahtui ihmisiä aitauksen ympärille.

Odotin hyvin rauhallista päivää, kun kuitenkin oli sunnuntai, ja liike tosiaan on vähän sivummassa. Paikalla kuitenkin kävi yllättävänkin paljon ihmisiä tutustumassa. Osa ostosten lomassa sattumalta, ja osa oli ilmeisesti nähnyt facebookissa mainoksen ja löytänyt paikalle sen vuoksi.

Kolme tuntia meni todella nopeasti, ja ainakin ensimmäiset kaksi tuntia sai olla kokoajan äänessä. Ilahduttavaa oli, että paikalla kävi taas muutama ihminen, joka oli harkinnut frettiä lemmikiksi, ja viihtyi paikalla pitkäänkin ja taisi ihastua fretteihin todenteolla ;)




Milo oli alkuun hyvinkin vilkas, mutta ei taas kauaa mennyt, kun se jo möllötti ihmisten sylissä reporankana. Välillä sentään piristyi ja näytti elonmerkkejäkin. Kumpikin freteistä käyttäytyi tosi hienosti! Varoiteltiin syliin ottajia, että aina on mahdollista, että fretti puree. Varoiteltiin myös päästämästä kasvojen lähelle varmuuden vuoksi. Mitään huolta ei kuitenkaan ollut, vaan kumpikin viihtyi kiltisti (ja nukkui) monenkin ihmisen sylissä. Paikalla ei tälläkertaa lapsiakaan juuri käynyt, niin ei sen suhteen tarvinnut huolehtia.
Iinun lantti ei ole vielä täysin tehonnut, vaan kiima on vasta hiipumaan päin. Päätin pestä Iinun kevyesti ennen frettipäivää, pitkä turkki oli senverran sotkuinen "eritteistä." Moni ihmettelikin Iinun "tuoksua", kun laitoin pesun yhteydessä turkinhoitoainetta, jossa oli jokin tuoksu. Todellista käsitystä siis kiimaisen naaraan hajusta ei tälläkertaa saanut, ehkä hyvä niin :D


Johan mä olin tunnin hereillä. Melkein.

Tässäkin asennossa voi nukkua..


Muutamia esitteitä tarttui ihmisten mukaan

Yleisimmät ihmisten kysymykset pyörivät fretin asumisen, ruokavalion ja hoidon ympärillä. Kiinnitin huomiota, että yllättävän moni tiesi etukäteen, mikä eläin on kyseessä. Moni myös tiesi, ettei fretti ole häkkieläin.

tiistai 5. maaliskuuta 2019

Talviturkkikato



Milo on onnistunut muutamassa päivässä muuttamaan ulkomuotonsa täysin.
Karvanvaihto oli käynnissä ja Jukkis harjaili irtokarvoja pois kourallisen. Nyt Milo näyttääkin sitten... No, kesämieheltä. RIP ihana, puuhkea, pehmeä talviturkki. Näemme taas ensitalvena.

Iinu pitää vielä pintansa ja pitää puuhkeampaa turkkia, mutta eiköhän viimeistään äskettäin laitettu lantti tee kohta tehtävänsä ja turkki putoaa taas valeraskauden myötä :)

Tajusin harmikseni, etten oo juurikaan talven aikana ottanu freteistä kuvia. Olisin heittänyt tähän ennen-jälkeen kuvat. Tässä kuitenkin pari epäselvää otosta talvelta, joissa näkyy edes jollainlailla Milon talviturkki ja -kunto.






Ja sitten SKÄDÄM! Mä oon valmis kesään !



Kuka sä oot ja mitä teit mun Milolle :D

Mitä? Eiks kesä oo ihan kohta?



maanantai 4. maaliskuuta 2019

Frettipäivää tulossa

Viime frettinäyttely jäi väliin äkillisen menon vuoksi, joten ajateltiin, että miksei olisi taas frettipäivän vuoro :) Suuntaamme siis Hämeenlinnan ainoaan eläinkauppaan, jossa ei vielä olla pidetty frettipäivää. Kyseinen liike on hieman sivussa Hämeenlinnan keskustasta, joten odotamme rauhallista päivää. Tähänmennessä vilkkain frettipäivä on ollut Prisman yhteydessä olevassa Faunattaressa, jossa on paljon ohikulkuliikennettä. Sieltä kyselivät, josko tulisimme joskus uudestaan. Toisaalta on kiva, jos paikalla on paljon uteliaita ihmisiä ja saa jutella kokoajan. Toisaalta taas on mukava, jos on kunnolla aikaa kertoa asioista laajemmin freteistä kiinnostuneille ihmisille.




Hyviä uutisia Milon röntgenistä

Huomasin yllätyksekseni hiljattain, että Iinu aloittelee kiimaa ja olisi siis taas lantin aika. Iinun suprelorin-implantti poistettiin viime keväänä kun Iinun pentuetta alettiin suunnittelemaan. Aika menee niin nopeasti, nyt on tosiaankin jo melkein kevättalvi ja kiima-aika. Varattiin aikaa tällä kertaa Johanna Rauliolle Vantaalle. Samalla päätettiin kuvauttaa Milon lonkat, diagnoosista tulee täyteen vuosi, ja kontrollikuvia suositeltiin otettavaksi 1-2 vuoden kuluessa.
(Tähän väliin huomio, että täyttääkö mun pieni sydäntenmurskaaja-pentu jo kohta 2 vuotta?!!)

Milon kuvista tuli hyviä uutisia. Edellisiin kuviin verrattuna ei ollut muutoksia, eikä näkyvää nivelrikkoa. Varovaisesti eläinlääkäri arveli, että ehkä jopa hieman edelliskertaa paremmalta lonkka näytti. Seuraavat kuvat otetaan 2 vuoden kuluttua, ellei oireilu lisäänny/pahene.
Toistaiseksi siis kaikki näyttää hyvältä :)

Minähän en näistä kuvista mitään ymmärrä, mutta uutta ja aiempaa kuvaa verrattaessa minusta näyttää, että nyt reisiluun pää istuisi hieman paremmin lonkkamaljassa, ei olisi enää niin "väljä" kuin aiemmin.

Uusi röntgenkuva

keskiviikko 13. helmikuuta 2019

Hyvää Ystävänpäivää !

Hyvää Ystävänpäivää toivottelee karvakamut :)

Meidän talouteen ei mitään erikoista tällä hetkellä kuulu. Näädät elelee sovussa parhaina kavereina. Näin ystävänpäivän alla muistaa taas sen, miten hyvä päätös toisen fretin hankkiminen oli. Sen tajuaa vasta sitten, kun näkee kaverukset aina nukkumassa kasassa toisiaan lämmittäen, pesemässä toisten korvia ja turkkia ja leikkimässä leikkejä joita ihminen ei koskaan korvaa. Tietenkin joskus käy niinkin, ettei uusi tulokas kertakaikkiaan tule toimeen vanhan kanssa. Onneksi meillä näin :)

Milo näki tässä muitakin kavereitaan, kun Rosmo ja Saastamoinen oli meillä taas hoidossa 5 päivää. Niidenkin yhteiseloa on ilo katsella. Vaikka välissä olisi pitkä aika, ettei fretit oo nähneet, ne muistaa toisensa ja nukkuu yötkin kasassa. Hoidon ajan Iinu toki oli erikseen, koska ei oikein ole näitä kavereita hyväksynyt edelleenkään, vaikka ihan pientä edistystä näytti olevan tullut viimekerrasta.

Vaikka kuinka vannoin, että näyttelytaukoa tulee, niin taashan sitä ollaan lauantaina matkaamassa Valentine frettinäyttelyyn Akaalle :D Onneksi ei pitkä ajomatka ole, meiltä noin 40min. Tilan ahtaus hieman jännittää, kun osallistujamäärääkin nostettiin alkuperäisestä. Ollaan kerran aiemmin oltu Valentinessa samalla näyttelypaikalla, ja silloinkin oli kyllä TOOSI tiivis tunnelma. Toisaalta se on kyllä kivakin, tulee juteltua enemmän ihmisten kanssa, kun kaikki on ihan vieressä.
Ja TÄMÄN näyttelyn jälkeen tosiaan tulee näyttelytauko väkisinkin, kun seuraavat näyttelyt on vasta alkukesästä.




Milon lonkka on ollut oireeton sitten viime kerran, mikä on tietysti hyvä juttu. Viimeistään kesällä pitäis varmaan kuvauttaa se samalla, kun on Iinun rokotus. Yksi asia tässä ärsyttää, nimittäin frettien nirsoilu luullista lihaa kohtaan ! Melkein koko talvi on painittu asian kanssa. On koitettu "nälkälakkoa" (muuta ei tipu ennenkun kaulat/siivet/selkäranka alkaa maistua), mutta siinäkin kolmannen päivän jälkeen alkoi jo säälittää niin paljon, että sorruin. (Fretit kerjäsi pakastimen edessä ruokaa ja raapi pakkasta, kaulat löyty aina kuivettuneena jemmoista) Nyt on menossa taas uusi kokeilu, toinen päivä pelkillä kauloilla, ja tuollahan ne näytti huoneessa piiloissa lojuvan. Ennen varsinkin kaulat oli noiden herkkua. En tiedä tekeekö talvi sen, ettei maistu tommonen "työläästi syötävä liha", kun noi muutenkin nukkuu tosi paljon ja on laiskempia. Hampaiden puolesta nyt oon huolissani, ettei tulis hammaskiveä. Yritän pitää pääni ja jatkaa kaulalinjalla ainakin vielä pari päivää. Onneksi vielä toistaiseksi noilla on hampaat hyvässä kunnossa, viime näyttelyssä molemmat sai niistä kehuja.